Lutikka sängyssä ja vähän muuallakin - Tuholaistorjujan päiväkirja
Tuholaistorjujan päiväkirja on julkaistu Pestes Oy:n sivuilla tiistaina 21.9.2022.
Case ”lutikkainvaasio” taloyhtiössä ehkä lopuillaan. Lutikka sängyssä ja vähän muuallakin -keissi on todellinen supertarina lutikkainvaasiosta ja meikätorjujien työpäivästä, joka alkoi oikein rytinällä. Kun ludeongelma pääsee niin sanotusti riistäytymään käsistä eikä taloyhtiön asukaskaan ole ilmoittanut ongelmasta ajoissa, päädytään melkoisen massiiviseen torjuntatilanteeseen.
Työpäivä saa toki sisältää haasteita, mutta kiinteistön ja asukkaiden kannalta kyse on ikävämmästä asiasta. Jos nyt tämä onkin melko lievä ilmaisu. Luteiden leviäminen joka paikkaan. Ihan joka paikkaan.
Taloyhtiön yhdestä asunnosta oli jo muutama viikko aiemmin hävitetty osa huonekaluista, kaikki tekstiilit ja muuta irtotavaraa lude-epäilyn vuoksi. Kun tämä oli tehty, huomattiin pian, ettei se lainkaan riittänyt. Luteita näkyi useiden torjuntakertojen jälkeenkin runsaasti ja täysissä voimin, ikään kuin rehvastelemaan tullen muun muassa jalkalistojen takaa. ”Meitä ei niin vaan lannisteta.” Ja tottahan se on.
Pitkällä torjuntakokemuksella täytyy todeta, että lutikoiden kohdalla paras keino olisi aina puuttua asiaan välittömästi jo pienenkin epäilyn herätessä. Tuntuupa vain, että jotkut pitävät aihetta todella nolona. ”Eihän meillä voi olla lutikoita! Meillähän on tosi siistiä.” Vaikka siitä ei ole kyse. Lutikat leviävät usein matkailun myötä, eikä kyse ole puutteellisesta hygieniasta tai siivouksesta.
Kohteessa piti päästä käsiksi kaikkiin luteiden lymypaikkoihin. Lutikka sängyssä tarkoittaa aina, että niitä on myös muualla - jostain ne ovat sänkyynkin saapuneet. Meidän täytyi irrottaa kolme kerrosta lattiaa, kaikki listat ja irtokaapit. Kaikki mahdolliset piilopaikat piti selvittää. Mietittiin, ollaanko purkutyömaalla vai tuholaistorjunnassa. Useinhan tämä on näiden molempien yhdistelmää.
Vaatekaappia irrottaessani löysin lähes jokaisen sauman ja raon takaa lutikoiden pesiä ja eläviä lutikoita. Näky ei ollut kovin mieltä ylentävä, mutta saatiinpa kaikki piilot esille.
Kun olimme purkaneet kaiken mahdollisen, tavarat piti vielä suojata tiiviisti muoveilla ja laittaa vahvistettuihin jätesäkkeihin. Nämä lutikkapaketit vietiin pihalle ja roskalavalle. Olihan rytinät. Ja tämä oli vain pieni yksiö, joka purettiin työkaverin kanssa, ja lavallinen roskaa saatiin aikaiseksi. Tai pitäisikö sanoa, että lutikat saivat aikaiseksi.
Mutta eihän tämä tähän lopu. Pakkohan tämä on päiväkirjaan ikuistaa, ettei pääse unohtumaan. No, tuskin pääsisi muutenkaan, mutta tarinahan jatkuu.
Asukas oli ollut useamman viikon pois asunnosta, ymmärrettävästi. Kun hänen sänkynsäkin hävitettiin tässä rytäkässä, hän oli keksinyt varsin luovan ratkaisun yöpymiseen. Hän meni kellarikäytävään, jossa oli ollut vanha hylätty sänky. Kun tämä selvisi meille, kävimme tarkastamassa sängyn ja bingo - siellähän oli lutikka sängyssä, tai tarkemmin sanottuna lutikka poikineen, eli sänky oli täynnä luteita. Sekin sänky meni hävitettäväksi, ja kellaritilat tarkastettiin vielä huolellisesti lutikkakoiran kanssa. Hyvä Nappi, superkoira.
Tässä keississä hävitettiin paljon saastunutta tavaraa: sänkyjä, huonekaluja, sohvia ja nojatuoleja. Kun ne ovat saastuneet, on usein varmempaa tuhota ne kuin yrittää torjua muilla keinoin, sillä lutikat pääsevät niin pieniin rakoihin ja pehmusteisiin.
Tämä muistutti taas siitä, että matkailtaessa kannattaa muistaa olla laittamatta matkalaukkua lattialle, vaan käyttää matkalaukkutelinettä. Myös sängyn reunat, patjan tereet ja muut rakenteet kannattaa tarkastaa: näkyykö mustia pisteitä eli lutikoiden ulosteita tai munia.
Kiitos, kun tutustuit työpäiväämme!