Jyrsijätorjunnan hyvän käytännön ohje
Jyrsijätorjunnan hyvän käytännön ohje on tullut tarpeeseen.
Jyrsijätorjunnassa on pitkään käytetty myrkkyjä, jotka ovat valitettavasti olleet haitallisia sekä ihmisille että luonnonvaraisille eläimille. Asia on laajalti tiedostettu viime vuosina eri alojen vastuullisuuskysymysten heräämisen myötä. Myrkyttömien ratkaisujen ja älyansojen kehittäminen on lähtenyt liikkeelle juuri tästä tilanteesta. Tavoitteena on toimia vastuullisemmin, mutta kuitenkin siten, etteivät liiketoiminnot tai esimerkiksi maatalous kärsi. Myös ansojen tarkastuksen järkeistäminen ja käytön optimointi ovat olleet keskeisiä kehitystavoitteita.
Torjuntaan ja ostajille
Ohje on ensimmäinen Suomessa julkaistu jyrsijätorjuntaa koskeva ohje. Se on tarkoitettu ammattimaista jyrsijätorjuntaa tekeville tuholaistorjujille ja maanviljelijöille. Ohjeesta on hyötyä myös jyrsijätorjuntapalveluja ostaville henkilöille sekä valvontatyötä tekeville viranomaisille.
Oikeudet ja velvollisuudet
Ohjeessa on käsitelty lyhyesti yleisimmät tuhojyrsijämme. Siinä kerrotaan, ketkä ovat ammattimaisia tuholaistorjujia, ja käsitellään esimerkiksi työntekijöiden altistumista ja työsuojelua. Ohje sisältää myös asiakkaan ja tuholaistorjujan oikeuksia ja velvollisuuksia käsittelevän luvun.
Asiakkaan täytyy voida luottaa siihen, että ammattilaisen näkemykset, ohjeet ja korjaavien toimenpiteiden ehdotukset ovat oikeita. Velvollisuuksiin kuuluu tämän johdosta myös valita tehtävään toimija, jolla on koulutus ja riittävä kokemus torjunnoista. Asiakkaan velvollisuus on lisäksi kertoa, mitä lisävaatimuksia tai koulutuksia kohteessa työskentely vaatii, sekä opastaa ja ohjeistaa palveluntarjoajaa kaikista kiinteistöä tai tuotantoa koskevista erityispiirteistä.
Integroitu tuholaistorjunta
Ohjeesta löytyy myös oma lukunsa integroidusta tuholaistorjunnasta (IPM). IPM:stä ei ole kansallista lainsäädäntöä tai muita ohjeita, mutta sen periaatteita on kuvattu.
Jyrsijätorjunnan hyvän käytännön ohjeessa on kuvattu yksityiskohtaisesti jyrsijöiden ennaltaehkäisyä erilaisissa kiinteistöissä. Ohje sisältää myös esimerkkejä jyrsijätorjunnasta asuinkiinteistöissä, elintarviketiloissa, maatiloilla, jäteasemilla ja viemäreissä. Lisäksi esitellään jyrsijämyrkyt ja myrkyttömät torjuntamenetelmät.
Erityisesti sähköisiä jyrsijöiden havainnointi- ja torjuntalaitteita kehitetään paljon, ja ne valtaavat alaa torjunnoissa. Monissa maissa on kehittynyt resistenssiä etenkin antikoagulanttijyrsijämyrkkyjä vastaan. Suomessa resistenssitilanne ei ole ongelma, mutta resistenssiä ja sen ehkäisyä on käsitelty myös ohjeessa.
Toteutus: Kasvinsuojeluaineseuran ja ympäristöministeriön rahoituksella. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) toimi hankkeen johtavana organisaationa.
Lähde: Tukes
Ota yhteyttä - meille tämä on ammatti!