Museokuoriainen, Anthrenus museorum
Museokuoriainen elää muiden eläinten pesissä, ampiaispesissä sekä raadoissa. Se syö höyheniä, karvoja sekä kuolleita hyönteisiä. Museokuoriainen kuuluu haaskakuoriaisten (Dermestidae) heimoon ja tupakuoriaisten (Anthrenus) sukuun.
Elintavat ja esiintyvyys
Museokuoriainen esiintyy Suomessa luonnonvaraisena. Se elää myös esimerkiksi vanhoissa puutaloissa.
Jos esimerkiksi talon räystäillä on lintujen pesiä, saattavat toukat syksyllä vaeltaa huoneisiin, missä ne talvehtivat. Kuoriainen on levinnyt Suomessa luontaisesti ainakin Rovaniemen korkeudelle.
Museokuoriaista esiintyy Euroopassa, Venäjän Euroopan puoleisissa osissa, Pohjois-Amerikassa, Australiassa sekä Uudessa-Seelannissa. Museokuoriainen elää muiden eläinten pesissä, ampiaispesissä sekä raadoissa ja syö höyheniä, karvoja sekä kuolleita hyönteisiä.
Aikuiset museokuoriaiset syövät myös kukkien siitepölyä, mutta säiden kylmetessä ne etsivät talvehtimispaikkaa rakennusten sisätiloista. Kevään saavuttua ne hakeutuvat takaisin luontoon.
Aikuiset museokuoriaiset syövät myös kukkien siitepölyä, mutta säiden kylmetessä ne etsivät talvehtimispaikkaa rakennusten sisätiloista. Kevään saavuttua ne hakeutuvat takaisin luontoon.
Haitat ja tuhot
Kuoriaisen toukat voivat aiheuttaa tuhoa luonnonkuiduille, kuten villalle, puuvillalle, silkille, turkiksille ja nahalle. Museokuoriainen syö näistä materiaaleista valmistettuihin kankaisiin ja tuotteisiin reikiä ja katkoo karvoja. Erityisesti museokuoriainen aiheuttaa tuhoa museoissa ja muissa vastaavissa tiloissa täytetyille eläimille ja hyönteiskokoelmille.
Tuhot havaitaan pieninä reikinä materiaalissa sekä tyhjien toukkanahkojen ja ulostepurun perusteella.
Tuntomerkit
Museokuoriainen (aikuinen yksilö) on noin 2-4 mm pitkä, tummanruskea ja soikeahko. Kosketettaessa sekä kuoriainen että sen toukka tekeytyvät kuolleeksi. Etuselän takanurkissa ja keskellä takareunaa on tiheiden vaaleiden suomujen muodostamat laikut. Tummanruskeissa peitinsiivissä on usein valkoisten ja vaaleanruskeiden suomujen muodostamia aaltoilevia ja epätarkkoja poikkijuovia (3 kpl).
Lisäksi suomuja on harvassa kauttaaltaan peitinsiivissä. Kuviointi vaihtelee ja suomut kuluvat ajan myötä pois.
Museokuoriaisen toukka on täysikasvuisena noin 4 mm pitkä. Toukka näyttää raidalliselta, koska tummat selkäjaokkeet ja niiden vaaleat välykset vuorottelevat.
Yleisväritys vaihtelee kellertävänruskeasta tummanruskeaan, ja toukka on kauttaaltaan pitkien, harvojen karvojen peittämä.
Toukalle on tunnusomaista, että sen peräpäässä on neljä vaaleiden karvojen muodostamaa ylöspäin sojottavaa tupsua. Toukan viimeisessä selkäjaokkeessa on lisäksi muutamia muita karvoja pidempiä, taaksepäin suuntautuneita sukaskarvoja.
Toukalle on tunnusomaista, että sen peräpäässä on neljä vaaleiden karvojen muodostamaa ylöspäin sojottavaa tupsua.
Toukan viimeisessä selkäjaokkeessa on lisäksi muutamia muita karvoja pidempiä, taaksepäin suuntautuneita sukaskarvoja.
Lisääntyminen
Museokuoriainen munii loppukesästä lintujen pesiin ja kuiviin raatoihin. Toukat talvehtivat koteloituneina seuraavaan kevääseen. Museokuoriaiset kuoriutuvat kevätkesällä ja lähtevät etsimään kukkivien kasvien siitepölyä. Myöhemmin naaraat hakeutuvat munimaan piiloihin, koloihin ja rakosiin, joiden liepeillä on sopivaa ravintoa toukille.
Omatoiminen torjunta
Museokuoriaista voidaan torjua ennakolta poistamalla lintujen pesät, hiirien raadot ja muu eloperäinen aines ullakoilta, varastoista, räystäiden alta, kellareista ja hormeista.
Myös kaikki tekstiilien säilytystilat on tarkistettava.
Jos museokuoriainen on tuhonnut tekstiilejä (reikiä, toukkien koteloiden kuoria tms.), on käytettävä torjunta-aineita.
Tekstiilien säilytystilat tyhjennetään, siivotaan huolellisesti ja käsitellään torjunta-aineella.
Torjunta-ainetta sumutetaan lisäksi lattialistoihin, patteriläpivienteihin, ilmanvaihtoventtiileihin ja muihin paikkoihin, joiden takana hyönteisiä saattaa olla tai joiden kautta ne voivat kulkeutua asuntoon.
Imuroinnin jälkeen pölynimurin pölypussi vaihdetaan.
Tekstiileistä hyönteiset, toukat ja munat voidaan hävittää pesemällä vaatteet +60 °C:ssa, pakastamalla ne vähintään -20 °C:ssa viikon ajan tai käsittelemällä ne tekstiilille soveltuvalla torjunta-aineella.
Kuoriaisia voidaan torjua kotioloissa itse, kunhan pakkauksen ohjeita noudatetaan tarkoin.
Tekstiilituholaisten esiintyminen ei johdu asunnon tai muun tilan siisteydestä, mutta ne elävät ja lisääntyvät helpommin epäsiistissä paikassa.
Ammattimainen torjunta: mitä käsitellään ja missä tuholainen piileskelee
Ota yhteyttä Pestesiin, jos hyönteisten saastuttamat tilat ovat esimerkiksi museo-, tuotanto-, varasto- tai muita yritystiloja.
Ammattimainen torjunta ja ennakointi auttavat ehkäisemään tuhot, tuotantokatkokset ja mainehaitat.
Lähteet: Suomen lajitietokeskus
Ota yhteyttä - meille tämä on ammatti!