Riesakuoriainen, Reesa vespulae
Riesakuoriainen kuuluu haaskakuoriaisten (Dermestidae) heimoon.
Elintavat ja esiintyvyys
Riesakuoriainen on alun perin kotoisin Pohjois-Amerikasta. Se leviää siemenerien ja hyönteiskokoelmien mukana. Eurooppaan se levisi 1960-luvulla, ja Suomessa riesakuoriaista tavattiin ensi kerran vuonna 1966 hyönteiskokoelmien tuholaisena. Laji elää luontaisilla alueillaan Pohjois-Amerikassa ampiaisten ja mehiläisten pesissä, joissa se syö kuolleita hyönteisiä ja muuta pesään kertyvää jätettä.
Nykyisin laji on levinnyt kaikkialle maailmaan, ja meillä se elää pääsääntöisesti lämpimissä ja kuivissa, keskuslämmitetyissä sisätiloissa. Munat, toukat ja aikuiset kuoriaiset siirtyvät yleensä tavaroiden mukana paikasta toiseen. Kesäaikana yksilöt voivat lentää myös rakennuksesta toiseen.
Riesakuoriainen voi aiheuttaa merkittävää tuhoa hyönteis- ja kasvikokoelmissa sekä tasalämpöisissä vilja- ja siemenvarastoissa
Riesakuoriainen syö ravinnokseen kuolleita hyönteisiä sekä kuivia kasvin osia ja siemeniä.
Haitat ja tuhot
Riesakuoriainen voi aiheuttaa merkittävää tuhoa hyönteis- ja kasvikokoelmissa sekä tasalämpöisissä vilja- ja siemenvarastoissa. Kodeissa se lymyilee pääasiassa piilossa ja syö kuolleita hyönteisiä, leivänmuruja ja siemeniä.
Tuntomerkit
Aikuinen riesakuoriainen on noin 2,2-4 mm pitkä, kapea ja soikeahko kuoriainen. Sen ruskeiden peitinsiipien tyvessä on kellertävät täplät. Kuoriaisen pää ja etuselkä ovat mustat, ja koko ulkopintaa peittää harva kuoppapisteytys sekä lyhyt, harva karvoitus. Karvat ovat tummia, puolipystyjä ja kaarevia. Kellertävien hartialaikkujen kohdalla karvat ovat vaaleita.
Riesakuoriaisen tuntosarvet ovat 11-jaokkeiset, matalat ja heikosti kehittyneet. Tyvijaokkeet ovat vaaleanruskeat, ja viisi ulointa jaoketta ovat tummia muodostaen asteittain tuntosarven nuijan.
Riesakuoriaisen toukka on pituudeltaan noin 5-6 mm, kellanruskea ja karvainen. Takapäässä toukalla on muutamia pidempiä karvasukasia.
Lisääntyminen
Laji on partenogeneettinen, eikä siitä ole koskaan tavattu koiraita. Riesakuoriaisen naaraat munivat hedelmöittymättömiä munia, ja lisääntyminen on hidasta. Kehitys aikuiseksi kestää yleensä noin vuoden.
Partenogeneettinen = neitseellinen lisääntyminen, jossa jälkeläisiä syntyy ilman parittelua ja hedelmöitystä.
Omatoiminen torjunta
Riesakuoriaisen torjunta tehdään hyönteis- ja eläinkokoelmissa sekä herbaarioissa pakastamalla (alle -25 °C) viikon ajan. Varastoissa ja asunnoissa tulee poistaa kuolleet hyönteiset, hyönteisten pesäjätteet ja muu orgaaninen jäte. Lisäksi on huolehdittava yleisestä siisteydestä, erityisesti keittiössä, jotta kuoriaiselle ei löydy ravintoa.
Ammattimainen torjunta: mitä käsitellään ja missä tuholainen piileskelee
Riesakuoriaisista voi kuitenkin olla hankala päästä kotikonstein eroon. Ota yhteyttä meihin.
Elintarviketuholaisten esiintyminen ei johdu asunnon tai muun tilan siisteydestä, mutta ne elävät ja lisääntyvät helpommin epäsiistissä paikassa. Ota yhteyttä, jos saastuneet tilat ovat esimerkiksi tuotanto-, varasto- tai muita yritystiloja. Ammattimainen torjunta ja ennakointi auttavat ehkäisemään tuotantokatkokset ja mainehaitat.
Lähteet: Suomen lajitietokeskus, Elintarvikealan ohjeet ja lainsäädäntö
Ota yhteyttä - meille tämä on ammatti! Nopeasti eroon riesakuoriaisista