Tropiikinlutikka herättää huomiota Suomessa – onko kyseessä tavallista hankalammin torjuttava lude?

Kirjoittaja: Raakel Koittola

Oletko jo kuullut tropiikinlutikasta?

Tropiikinlutikka (Cimex hemipterus) on trooppisilta ja subtrooppisilta alueilta tunnettu lutikkalaji, joka on viime vuosina herättänyt kiinnostusta myös Pohjoismaissa. Suomessa laji on edelleen harvinainen, eikä sen vakiintumisesta ole näyttöä. Tuholaistorjunnan ammattilaisten mukaan tropiikinlutikkaan liittyviä havaintoja ja epäilyjä on kuitenkin yhä enemmän ja tilannetta on syytä pitää silmällä.

Laji muistuttaa ulkonäöltään tavallista lutikkaa, mutta sen torjunta voi olla huomattavasti haastavampaa. Tutkimuksissa tropiikinlutikan on havaittu olevan vastustuskykyisempi useille luteidentorjunnassa käytetyille torjunta-aineille. Lisäksi se pystyy kiipeämään hyvin liukkaita pintoja pitkin, mikä voi heikentää joidenkin yleisesti käytettyjen torjuntamenetelmien tehokkuutta.

"Emme halua tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta havaintoja ja epäilyjä tulee meille aiempaa enemmän", kertoo Pestes Oy:n asiantuntija Stig Kvarnström.

Tropiikinlutikkaa kutsutaan toisinaan epävirallisesti jopa "superluteeksi". Nimitys ei ole tieteellinen, mutta se kuvaa hyvin lajin ominaisuuksia. Tavalliseen lutikkaan verrattuna tropiikinlutikka voi olla torjunnan näkökulmasta huomattavasti hankalampi vastustaja. Mikä tropiikinlutikka oikein on, miten sen tunnistaa ja mitä tehdä, jos sitä epäillään omassa kodissa?

Mikä on tropiikinlutikka?

Suomessa yleisin lutikkalaji on seinälude eli tavallinen lutikka (Cimex lectularius). Lisäksi Suomessa tavataan muutamia muita Cimex-suvun lajeja, kuten lepakoihin ja lintuihin liittyviä lutikoita.

Tropiikinlutikka esiintyy luonnostaan trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Se on sopeutunut lämpimämpään ilmastoon kuin tavallinen lutikka, mutta kansainvälisen matkailun ja tavarakaupan myötä sitä on tavattu myös perinteisen levinneisyysalueensa ulkopuolella.

Käytännössä suurin ero tavalliseen lutikkaan nähden liittyy torjuntaan.

"Tropiikinlutikka on tavallista lutikkaa hankalampi torjua, sillä se on vastustuskykyisempi monille torjunta-aineille. Lisäksi se pystyy kiipeämään liukkaita pintoja pitkin, jolloin esimerkiksi sängynjalkoihin asetettavat pyydyskuppiratkaisut eivät aina toimi yhtä hyvin", Kvarnström kertoo.

Miltä tropiikinlutikka näyttää?

Tropiikinlutikka muistuttaa suuresti tavallista lutikkaa, minkä vuoksi lajien erottaminen toisistaan on maallikolle lähes mahdotonta. Se on yleensä hieman tavallista lutikkaa suurempi, noin 5–8 millimetrin mittainen. Koko ei kuitenkaan yksin riitä tunnistamiseen.

“Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että lutikat, jotka ovat vähän tavallista isompia ja joilla on kapeampi “vyötärö” voidaan ottaa kohteesta “talteen”, että voimme saada tietoa lajin levinneisyydestä”, Kvarnström summaa.

Selvin ulkoinen ero löytyy etuselän rakenteesta. Tropiikinlutikan etuselkä on tavallista lutikkaa kapeampi, minkä vuoksi sen keskivartalo näyttää hieman ampiaisvyötärömäiseltä. Yksittäisen hyönteisen perusteella lajimääritys on kuitenkin usein vaikeaa myös ammattilaiselle.

Kuten tavallinen lutikka, myös tropiikinlutikka paljastuu yleensä puremajälkien tai muiden perinteisten  merkkien kautta. Tyypillisiä havaintoja ovat kutisevat puremat iholla, pienet veritahrat vuodevaatteissa sekä mustat pisteet patjan saumoissa, huonekaluissa tai lattialistojen läheisyydessä. Mustat pisteet ovat luteiden ulosteita.

Tutkimusten mukaan tropiikinlutikan elinkierto saattaa poiketa jonkin verran tavallisesta lutikasta. Sen on havaittu munivan vähemmän munia, mutta kehittyvän aikuiseksi nopeammin. Aiheesta tarvitaan kuitenkin edelleen lisää tutkimusta. 

Missä tropiikinlutikka esiintyy?

Tropiikinlutikka on yleinen erityisesti trooppisissa ja subtrooppisissa maissa. Kaupunkiympäristöissä tavataan maailmanlaajuisesti pääasiassa kahta ihmisiin liittyvää lutikkalajia: tavallista lutikkaa ja tropiikinlutikkaa.

Aasiassa tropiikinlutikka on paikoin yleisempi kuin tavallinen lutikka, kun taas esimerkiksi Pohjois-Amerikassa tilanne on usein päinvastainen. Molempien lajien elintavat ovat kuitenkin hyvin samankaltaiset, ja niiden aiheuttamat ongelmat näyttävät käytännössä lähes identtisiltä. (Sheperdigian 2016)

Luteet leviävät yleensä ihmisten mukana. Lude voi kulkeutua asuntoon esimerkiksi matkatavaroissa, käytetyissä huonekaluissa, tekstiileissä tai tavarakuljetusten mukana. Kerrostaloissa ne voivat levitä myös asunnosta toiseen rakenteiden kautta.

"Tropiikinlutikka esiintyy samoissa paikoissa kuin muutkin lutikat. Vaikka nimi kuulostaa eksoottiselta, ei tropiikinlutikkaa käytännössä voi varoa eri tavalla, kuin tavallista lutikkaakaan", Kvarnström sanoo.

Onko tropiikinlutikkaa ollut Pohjoismaissa jo pidempään kuin luulemme?

Ruotsalainen tuholaistorjunnan ammattilainen Thomas Persson Vinnersten on esittänyt, että kaikkia tropiikinlutikkaan liittyviä havaintoja ei välttämättä ole aiemmin tunnistettu tai dokumentoitu tarkasti. Hänen mukaansa osa vanhoista lutikkahavainnoista on saattanut jäädä määrittämättä lajitasolle, minkä vuoksi lajin todellinen esiintyminen Pohjoismaissa voi olla arvioitua laajempaa. (Vinnersten 2017). 

Suomesta tunnetaan ainakin yksi dokumentoitu havainto tropiikinlutikasta vuodelta 2010 Helsingistä. Lajia ei kuitenkaan toistaiseksi luokitella Suomen vakiintuneeseen lajistoon kuuluvaksi. (Viljanen).

Tuholaistorjunta-alalla työskentelevien asiantuntijoiden mukaan tropiikinlutikkaan liittyviä havaintoja ja epäilyjä tulee kuitenkin vastaan aiempaa useammin.

"Meille tulee aiempaa enemmän tapauksia, joissa epäillään tropiikinlutikkaa, mutta emme halua tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Lopullinen lajimääritys ei kuitenkaan aina ole yksinkertaista", Kvarnström kertoo.

Ruotsissa tropiikinlutikasta on raportoitu havaintoja säännöllisesti 2010-luvulta lähtien, mikä on lisännyt kiinnostusta lajin mahdolliseen leviämiseen myös muualla Pohjoismaissa.

Miten tropiikinlutikkaa torjutaan?

Luteiden torjunta on haastavaa lajista riippumatta. Onnistunut luteiden hävittäminen vaatii usein ammattilaisen apua. Imurointi, höyrytys ja muut kotikonstit voivat vähentää havaittavia yksilöitä, mutta ne eivät yleensä ratkaise ongelmaa kokonaan.

"Luteet vaativat yleensä ammattilaisen apua, jotta niistä päästään varmasti eroon. Tropiikinlutikan kohdalla tämä korostuu entisestään, koska perinteiset torjuntamenetelmät eivät aina tehoa yhtä hyvin", Kvarnström sanoo.

Jos kodissa havaitaan merkkejä luteista, asiantuntijat suosittelevat ottamaan nopeasti yhteyttä tuholaistorjuntaan. Lisäksi on hyödyllistä välttää tavaroiden ja huonekalujen siirtelyä, jotta mahdollinen tartunta ei leviäisi laajemmalle.

"Vaikka tropiikinlutikka voi olla vastustuskykyisempi monille perinteisille torjunta-aineille, käytössä on myös muita tehokkaita torjuntamenetelmiä. Oikeilla tavoilla myös tropiikinlude saadaan hallintaan", Kvarnström toteaa.

Luteiden leviämisriskiä voi pienentää tarkastamalla käytetyt huonekalut huolellisesti ennen niiden tuomista kotiin sekä tutkimalla matkatavarat matkojen jälkeen. Täyttä suojaa nämä keinot eivät kuitenkaan tarjoa, sillä luteet ovat erittäin taitavia piiloutujia ja kulkeutuvat helposti paikasta toiseen ihmisten mukana.

Voiko tropiikinlutikan tunnistaa itse?

Käytännössä tropiikinlutikan ja tavallisen lutikan aiheuttamat ongelmat näyttävät lähes samoilta.

Tyypillisiä merkkejä ovat:

  • kutisevat puremajäljet iholla

  • pienet veritahrat vuodevaatteissa

  • mustat pisteet patjan saumoissa, huonekaluissa tai lattialistojen läheisyydessä

  • elävien luteiden tai niiden kuorien löytyminen

Koska lajien tunnistaminen on vaikeaa, epäilyttävissä tilanteissa kannattaa ottaa yhteyttä tuholaistorjunnan ammattilaiseen mahdollisimman nopeasti. Joka tapauksessa luteet on tärkeä poistaa ammattilaisen avulla.

Epäiletkö lutikoita?

Mitä aikaisemmin lutikkaongelmaan puututaan, sitä helpompi se on yleensä ratkaista. Jos havaitset puremajälkiä, veritahroja vuodevaatteissa tai muita merkkejä luteista, ota yhteyttä tuholaistorjunnan ammattilaiseen mahdollisimman nopeasti.

Pestes auttaa luteiden tunnistamisessa, kartoituksessa ja torjunnassa kaikkialla Suomessa.

Lähteet

Tekstin pohjana on käytetty Pestesin asiantuntijoiden haastatteluita sekä 

Tiivistetysti tropiikinlutikasta

  • Tropiikinlutikka (Cimex hemipterus) on trooppisilta alueilta tunnettu lutikkalaji.

  • Suomessa laji on edelleen harvinainen eikä kuulu vakiintuneeseen lajistoon.

  • Se muistuttaa tavallista lutikkaa, mutta voi olla torjunnan kannalta haastavampi.

  • Laji pystyy kiipeämään liukkaita pintoja pitkin ja voi olla vastustuskykyisempi torjunta-aineille.

  • Tropiikinlutikka leviää tavallisen lutikan tavoin matkatavaroiden, huonekalujen ja tavaroiden mukana.

  • Jos epäilet lutikoita, ota yhteyttä tuholaistorjunnan ammattilaiseen mahdollisimman nopeasti.

Raakel Koittola
Edellinen

Lintuinfluenssan tietoisku - syyskuu 2023

Seuraava

Lintuinfluenssan tietoisku - elokuu 2023